Nykyisessä keskustellussa on havaittavissa trendi, jossa kaivellaan vanhoja vääryyksiä esiin. Jopa vuosikymmenten takaa. Niitä sitten joukolla ruoditaan, kauhistellaan, ja pyydetään anteeksi. Intuitioni huutaa, että tässä on jotain väärää. Kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia, joten yritän metsästää tässä postissa mikä minua oikeastaan yrittää hälyttää taustalla.
On kulunut jo puoli vuotta (!) edellisestä oman hiusvärin kasvatukseen liittyvästä postauksesta. Tunnen itseni jokseenkin turhamaiseksi kirjoittaessani hiuksiin liittyvistä asioista, joten postausvälit tämän teeman ympärillä ovat venähtäneet. Olen kuitenkin ryhtynyt leikkiin, joten en viitsisi jättää lukijoitani kellumaan päättymättömään projektiinkaan.
Olen käynyt 22 maassa 46-vuotisen elämäni aikana. Laskin tämän ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten väsätessäni blogiini maailmankarttaa. Fanitan erityisesti kulttuureja ja folklorea. Rakastan tavallisen kansalaisen arjen tutkimista (lue tarkkailua) – enemmän kuin lumoavia maisemia, kaunista arkkitehtuuria, monipuolisia shoppailumahdollisuuksia tai eri maiden ruokien testaamista. Siis…jos pitäisi listata matkustamiseen perinteisesti liitettyjä asioita jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen…
Jouduin nieleskelemään hetken, kun silmiini sattui artikkeli Ilta-Sanomissa: Perheenäiti tyrmistyi Elixian liikunnanohjaajan puheista ryhmäliikunnassa. Otsikon perusteella kuvittelin, että ohjaaja oli törkeästi haukkunut kyseistä rouvaa läskiksi tms. Kävi ilmi, että cycling-tunnin pitäjä oli yleisesti puhunut kalorien polttamisesta. Hän oli kannustanut osallistujia palaamaan ruotuun jouluherkuttelujen jälkeen.
Lanseerasin joulun alla testin, jonka aikana tarkoitukseni oli luopua ultraprosessoidusta ruoasta kahdeksi viikoksi, aina 23.12. saakka. Ajankohta oli mahdollisimman haastava, tiedetään. Tunnetusti joulun alla on kovastikin menoa, ja jos jonkinmoista houkutusta jouluherkkujen ääreen. Blogin hengessä kerron nyt ultra-rehellisesti miten kävi.
